21.3.2011

Ydinenergia vaakalaudalla

1. Ydinenergian historia

Ydinenergian kehittämisen juuret ovat Euroopan ja varsinkin Saksan tieteessä. Toisen maailmansodan aikana kehittämisen painopiste siirtyi Yhdysvaltoihin, joka yritti luoda mahdollisimman nopeasti ydinpommin. Ensimmäinen ydinreaktio käynnistettiin Chigacon yliopistossa vuonna 1942. Ensimmäinen ydinpommi pudotettiin Hirsohimaan ja Nagasakiin elokuussa 1945 sillä seurauksella että kymmenet tuhannet kuolivat tai vammautuivat pysyävästi.

Ydinenergian siviilikäyttö alkoi vuonna 1954 Neuvostoliitossa, vuonna 1955 Iso-Britannissa ja vuotta myöhemmin Yhdysvalloissa. Nykyään ydinvoimaloita on maapallolla lähes neljä ja puolisataa. Julkinen valta eli veronmaksajat ovat subventoitunut vahvasti niiden kaikkien rakentamista. Ilman tukea niitä ei olisi ehkä rakennettu yhtäkään.

Ongelmana ovat olleet silloin tällöin toistuvat ydinvoimaonnettomuudet, kuten Windscale vuonna 1957 Iso-Britanniassa, samana vuonna Neuvostoliitossa Kyštymin onnettomuus Neuvostoliitossa, Three Mile Islandin ydinvoimalaonnettomuus vuonna 1979, Tshernobylin maailmanhistorian tähän mennessä pahin onnettomuus vuonna 1986 ja parhaillaan Fukusiman onnettomuus 2011. Neuvostoliiton viranomaiset salasivat Kyštymin onnettomuuden pääosin vuoteen 1980, jolloin neuvostoliittolainen biologi Žores Medvedev paljasti sen. Salailun verho on usein heitetty myös länsimaisen ydinvoimapolitiikan päälle.

Saksalainen sosiologi Ulrich Beck kirjoitti Tshernobylin ydinvoimaonnettomuuden jälkeen kirjoittamassaan teoksessaan Risikogesellschaft (1986, "Riskiyhteiskunta"), että Tshernobyl on esimerkki kokonaan uudenlaisista onnettomuuksista, joilla on alku, mutta ei lainkaan loppua, kun onnettomuutta katsoo ihmisen aikaperspektiivistä. Valmistaudumme parhaillaan viettämään Tshernobylin ydinvoimaonnettomuuden 25.muistopäivää. Fukusimasta voisi veikata syntyvän samanlainen "ikuinen" onnettomuus.

Saarnaajan kirjassa kiteytetty myytti historian kiertokulusta tai paluusta ("Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina, mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen: ei ole mitään uutta auringon alla”)ei ydinvoiman osalta pidä paikkansa. Ihminen on ydinvoimalla luonut jotakin uutta auringon alle.

2. Ydinvoima-asenteet

Ydinvoimaan suhtautuminen on ollut voimakkaasti polarisoitunutta. Toisaalla siihen on latautunut suuria toiveita ehtymättömästä energiamyllystä, jolla pystyy muun muassa ”lämmittämään kokonaisia seutukuntia” kuten eräs Lapin asutustoiminnan puolustaja vakuutti 1950-luvulla. Ydinvoimaa on joskus kuvattu jopa valkoiseksi kivihiileksi, puhtaaksi ja saateettomaksi ihme-energiaksi. Nyt sitä on perusteltu erityisesti sillä että jostakin on saatava niukentuvia fossiilipolttoaineita korvaava energialähde ja ydinvoima ei kiihdytä ilmaston lämpenemistä. Ydinvoima tuottaa jätteitä ja saateita, mutta mikäpä energiantuotantotapa ei niitä tuottaisi!

Toisaalta ydinteknologiaa on pidetty liian vaarallisena, saastaisena ja likaisena. Hiroshimaan ja Nagasakiin pudotetut ydinpommit, sen jälkeiset ydinkokeet ja ydivoimalaonnettomuudet ovat vahvistaneet tätä ajattelua. "Syöpä” lienee voimakkain terveysriski, joka on alusta lähtien liitetty on ydinvoimaan. Mieleeni on jäänyt vuonna 1984 ilmestynyt Charles Perrown teos Normal accidents : living with high-risk technologies , jossa ydinvoimaa pidettiin liian riskialttiina teknologiana. Sitä ei pitäisi lainkaan hyväksyä.

Suomessa ydinvoima-asenteista on tehty vuodesta 1984 lähtien asennetutkimuksia. En mene tutkimusten yksityiskohtiin. Niistä paljastuva kokonaiskuva ansaitsee muutaman kommentin. Ensinnäkin Tshernobylin ydinvoimaonnettomuus pudotti jyrkästi ydinvoimakannatusta, mutta tämän lasku ei jäänyt pysyväksi.Toiseksi 1990-luvun alkuvuosien talouslama näyttää vahvistavan ydinvoimamyönteisiä asenteita, varmaan siksi että talousongelmat lisäävät halukkuutta hyväksyä mm. teknologian riskejä. Kolmanneksi suorastaan ydinvoimamyönteinen boomi alkaa vuoden 2002 jälkeen ja jatkui vahvana läpi vuosikymmenen. Arvattavasti tätä selittää uudestaan herännyt keskustelu fossiilipolttoaineiden niukentumisesta ja varsinkin ns. öljyhuipusta (oil peak). Myös keskustelu ilmaston lämpenemisestä alkoi jo tuolloin laskea hiilipohjaisten energialähteiden suosiota ja korostaa ydinvoiman oletettua "saasteettomuutta".

Fukusiman ydinvoimaonnettomuus tulee myös vähentämään kansalaisten luottamusta ydinvoimaan ja seuraavassa mittauksessa ydinvoiman kannatus lähtee epäilemättä laskuun. Nyt tosin emme vielä tiedä saadaanko Fukusiman ydinreaktorit "hallintaan" ja kuinka kauan tämä kestää. Sosiaalisen median vuoksi asennemuutokset voivat lisäksi tapahtua totuttua nopeammin ja jyrkemmin.

Energia-asenteet eivät tietenkään kerro mitään kansalaisten henkilökohtaisesta energiakäyttäytymisestä. Sitä tutkimalla saadaan todennäköisesti tulos että aika harvat haluavat dramaattisia muutoksia nykyiseen energiajärjestelmään, jos se uhkaa heidän elämäntapaansa, joka kuluttaa jatkuvasti kasvavat määrät energiaa. Tästä tosiasiasta puhutaan kiinnostavaa kyllä aika vähän.


3. Energiapolitiikka talous- ja öljyhuipun ohittaneessa yhteiskunnassa?

Energiapoliittinen muutos Fukusiman jälkeen on ollut yllättävän raju, Kansainvälisessä lehdistössä näkyy arvioita että ydinvoiman suosio tulee vähenemään ja tilalle tuodaan hiiltä, maakaasua ja öljyä. Varsinkin Saksassa on herännyt varsin vahva ydinvoiman vastainen kansalaisliikehdintä ja muun muassa kaikki ydinvoimalat tullaan pysäyttämään kolmeksi kuukaudeksi tarkastuksia varten.

Vähintään yhdysvaltalaisen fyysikon ja energiatehokkuuden asiantuntija Amory Lovinsin teoksesta Soft Energy Paths (1978) alkaen on ollut esillä energiatalouden perusvalinta: joko pysyttäydytään konventionaalisissa polttoaineissa, kuten fossiilipolttoaineissa ja uraanissa, tai siirrytään vaihtoehtoisiin energialähteisiin, kuten biomassaan, vetyyn puhtaansa polttoaineena tai polttoaineettomaan energiaan,kuten aurinko-, tuuli, vesivoima ja geotermiseen energiaan. Lovins kannattaa vaihtoehtoisten kestävien energialähteiden kehittämistä. Tämä valinta olisi tehtävä, koska molempien kehittäminen rinta rinnan ei kustannussyistä ole mahdollista. Konventionaalisia polttoaineita olisi pitänyt ja pitäisi kuitenkin edelleen käyttää siltana vaihtoehtoisten energialähteiden kehittämisessä.

Mutta kieltämättä ydinvoimasta luopuminen ei ole sekään helppo tie, koska modernin yhteiskunnan energiahuollossa vaihtoehdot ovat vähissä: hiilipohjaisia ei saisi käyttää, koska ne johtavat ilmaston lämpenemiseen ja ainakin öljyn varannot ovat niukentumassa, biopolttoaineet johtavat esim. trooppisten metsien ryöstökäyttöön ja niiden hyödyntäminen saattaa olla kontraproduktiivista ja ydinvoima näyttää johtavan loppumattomiin onnettomuuksiin.

Uusiutuvat energialähteet, kuten puu, tuuli ja aurinko, kuulostavat hyvältä ja ovat tärkeitä. Mutta yksinomaan niiden varaan korkeaenergisten yhteiskuntien energiahuoltoa ei voida ainakaan toistaiseksi heittää. Facebook-keskustelussa Petteri Huuska arvioi Suomen energiahuollon vaihtoehtoja seuraavasti:

En haluaisi luoda epätoivoa, mutta haasteen mittasuhde käy ilmi, kun katsoo Suomen energiankulutusta n. 400 TWh (josta sähköä n. 90 TWh). Suomen metsien vuosikasvu on noin 100 miljoonaa m3 ja puun energiasisältö noin 2 MWh/m3 puuta. Jos ihan kaikki puu poltettaisiin pelkästään energiaksi saataisiin katettua 200 TWh eli vasta puolet Suomen energiatarpeesta. Tällöin ei kuitenkaan jäisi mitään huonekaluille, rakennuksiin, paperiin jne. Vertailun vuoksi Tanskan tuulivoiman tuotanto vuonna 2009 oli 6 TWh. Saksan aurinkosähkön tuotanto oli samoin 6 TWh vuonna 2009. Nollia puuttuu siis perästä toistaiseksi aika paljon. Muilla mailla, joilla puuta ei ole, tilanne on vielä vaikeampi, jos ruokaakin pitäisi pelloilla tuottaa ...Energiaa pystytään toki paljon säästämään ja kaikki on periaatteessa mahdollista. Toistaiseksi kuitenkin näyttää, että poliitikoista uusiutuvat on todellakin vain periaatteessa mahdollisia, kun niiden edellyttämiä isoja päätöksiä ei saada vietyä kunnolla eteenpäin.


Näin siis Huuska. Uudistuvien energialähteiden hyödyntämisen lisääminen edellyttäisi joka tapauksessa nykyisen energiapoliittisen kurssin täydellistä muutosta. Energiatalouden ekomoderniaatio voisi olla tässä johtoajatuksena. Sillä tarkoitetaan energian säästöä, energiatehokkuuden lisäämistä ja uusia innovaatiota, mieluummin tuotantoketjujen alkupäässä, kuten raaka-aineiden jalostuksessa, jolloin uudistusten tehokkuus on maksimissaan. Energiatalouden alalla tapahtuvat avaininnovaatioiden kehittäminen pitäisi asettaa energiapolitiikassa entistä keskeisempään asemaan. Joseph Huberin teos New Technologies and Environmental Innovation on hyvä energiatalouden ekomodernisaation opaskirja.

Itseäni on alkanut kiinnostaa myös hyötöreaktorin mahdollisuus sen jälkeen maailman ehkä "paras" ilmastotutkija James Hansen teoksessaan Storms of My Grandchildren: The Truth About the Coming Climate Catastrophe and Our Last Chance to Save Humanity katsoo,että hyötöreaktori on ainoa keino välttää samaan aikaan laukeava globaali ilmasto- ja energiakriisi. Hyötöreaktoreita on jo olemassa mutta niihin liittyy myös riskejä ja se myös tuottaa ydinjätettä (tosin merkittävästi vähemmän kuin "tavallinen" ydinvoimala), mutta Hansen arvelee että niitä on suurenneltu.

Viime aikoina olen nähnyt kirjoituksia "huippukauden ohittaneesta yhteiskunnasta" (post-peak society) jolla tarkoitetaan sekä energiatalouden että maailmantalouden laskuun pakon edessä sopeutumismallia etsivää yhteiskuntaa. Tämän uuden yhteiskunnan tai maailmanyhteiskunnan energiatalouden infrastruktuurin luominen edellyttäisi selvästi kansainvälisiä ponnistuksia, jos halutaan välttää energian ja ehkä muidenkin raaka-aineiden (ja ikävä kyllä myös ruoan) niukkuudesta johtuvat konfliktit ja sodat. Globaalia yhteystyötä tarvittaisiin epäilemättä sekä uudistuviin energialähteisiin perustuvan energiatalouden kehittämisessä että uusien energiateknologisten avaininnovaatioiden saralla.

Myös energiapolitiikan tulisi olla huomattavasti nykyistä globaalimpaa. Miten esimerkiksi on ollut mahdollista rakentaa ydinvoimaloita mannerlaattojen maanjäristys- ja tsunamiherkkiin liitoskohtiin ja ehkä saastuttaa kymmeniksi ellei pitemmiksi ajoiksi kokonaisia maakuntia, kuten Fukusiman ydinonnettomuus ehkä on aiheuttanut?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti