Post-autistinen taloustiede

Ranskassa taloustieteen opiskelijoiden vuonna 2000 synnyttämä niin sanottu ”post-autistinen liike” on tehnyt tunnetuksi normaalitaloustieteen kritiikkiä, joka monelta osin liittyy ympäristötaloustieteeseen. Liike on kiinnostava esimerkki tiedepoliittisesta liikkeestä, joka käyttää hyväksi internetin valtavia mahdollisuuksia kulttuurin ja tieteen uudistamiseen. Liike toimii lähinnä internetissä ja julkaisee Real-world economics review (aikaisemmin Post-autistic economics review (http://www.paecon.net) lehteä. Lehdellä on tällä hetkellä 11 222 tilaajaa yli 150 massa. Kirjoitukseni on kehitetty artikkelini "Tieteiden välinen taloustutkimus luomapuilla" post-autistista taloustiedettä käsittelevän luvun perusteella (koko artikkeli on luettavissa sähköisesti osoitteessa http://thule.oulu.fi/suomi/tutkimus/ymparistososiologia.html.

Ranskalaisten taloustieteen opiskelijoiden alkuperäisen vetoomuksen julkaisi Le Monde 17. 6. 2000 ja sanoma levisi nopeasti sekä Ranskassa että kansainvälisesti myös päätöksentekijöiden tietoon. Ranskan silloinen opetusministeri Jack Lang nimitti taloustieteen professori Jean-Paul Fitoussin (L'Institut d'Etudes Politiques de Paris) johtamaan ryhmää, jonka tehtävänä oli tutkia taloustieteen opetuksen tilaa Ranskassa. Fitoussin selvitys ilmestyi syykuussa 2001. Siinä ehdotettiin rankkoja muutoksia ranskalaisen taloustieteen opetukseen opiskelijoiden ehdottamalla tavalla. Ranskalaisen keskustelun tuloksena post-autistinen liike sai maailmanlaajuiset mittasuhteet ja useat merkittävät taloustieteilijät allekirjoittivat sen ja osallistuivat myöhemmin liikkeen herättämään keskusteluun.

Post-autistisen liikkeen lennokkaana lähtökohtana on se, että uusklassinen taloustiede on kuin autistinen lapsi, joka on lahjakas matematiikassa ja kapealla sektorilla, mutta se ei pysty eikä halua kommunikoida muun yhteiskunnan ja muiden yhteiskuntatieteiden kanssa. Liikkeen oman tulkinnan aatehistorian (A Brief History of the Post-Autistic Economics 2003, www. peacon.net) mukaan neoklassinen taloustiede on 1960-luvulta lähtien onnistunut valtaamaan taloustieteen laitokset ja keskeiset julkaisufoorumit. Taloustieteen opetusta on koko ajan kapeutettu ja kierretty uusklassisen paradigman ympärille muiden kilpailevien tulkintojen kustannuksella. Talousteoria on edennyt yhä hienostuneempaan ja formaalimpaan suuntaan, kunnes sillä ei kritiikin mukaan ole enää juurikaan tekemistä todellisen maailman realiteettien kanssa. He eivät myöskään – edelleen liikkeen käsityksen mukaan – opeta edes taloushistoriaa ja taloustieteellisen ajattelun historiaa, koska sitä lukiessaan taloustieteen opiskelija saattaisi saada tartunnan muusta kuin uusklassisesta ajattelusta.

Ympäristötalous on vahvasti mukana post-autistisen liikkeen julkaisussa. Ekologisen taloustieteen perustajahahmoista muun muassa Herman E. Daly, Robert Costanza ja Peter Söderbaum (2007) ovat kirjoittaneet liikkeen sähköisellä julkaisufoorumilla.

Pääkohdat ranskalaisten opiskelijoiden taloustieteen kritiikistä ovat kommentoituna seuraavat:

1. Taloustieteen olisi omaksuttava laajempi käsitys ihmisen käyttäytymisestä, kuten monet uusklassisen taloustieteen ulkopuoliset taloustieteilijät ovat aikaisemminkin todenneet. Taloudellisen ihmisen (Homo Economicus) määritteleminen autonomisena rationaalisena optimoijana on aivan liian kapea, koska se ei ota huomioon muita taloudelliseen käyttäytymiseen liittyviä motiiveja, kuten tapoja, sukupuolta, luokkia ja muita sosiaalisia tekijöitä, jotka vaikuttavat toimijoiden käyttäytymiseen ja siten talouteen. Epävarmuus ja rajoitettu rationaalisuus ovat todellisessa maailmassa tavallisempia taloudenpidon lähtökohtia kuin täydellinen rationaalisuus.

2. Taloustieteen tulisi paremmin tunnistaa ja tuntea talouden kulttuuriset kytkennät. Talous on muiden sosiaalisten ilmiöiden tapaan puitteistunut kulttuuriin niin että sosiaaliset, poliittiset ja moraaliset arvojärjestelmät sekä instituutiot vaikuttavat ja ohjaavat merkittävästi taloudellista käyttäytymistä. Ne avaavat ja sulkevat valintoja sekä luovat sosiaalisia ja yhteisöllisiä identiteettejä, jotka vaikuttavat myös taloudenpitoon.

3. Taloustieteen on otettava huomioon historia, koska taloudelliset tosiasiat ovat dynaamisia eikä staattisia. Realistisen taloustieteen on tunnettava myös talouden prosessit, jotka ovat johtaneet nykyiseen tilanteeseen.

4. Taloustieteen on omaksuttava uusi tietoteoria. Taloustieteessä perinteisesti käytetty positiivinen vs. normatiivinen dikotomia on ongelmallinen. Talouden tutkija ei ole objektiivinen havainnoitsija, vaan hänen arvonsa ovat mukana tutkimusprosessissa.

5. Taloustieteen teoreettis-abstraktit väitteet on perusteltava huolellisemmin empiirisesti. Nykyinen taloustiede on etääntynyt empiriasta ja perustuu yhä enemmän teoriaan, jolle ei haeta empiirisiä todisteita.

6. Taloustieteen tulisi käyttää rohkeammin muitakin kuin tavanomaisia taloustieteellisiä menetelmiä. Esimerkiksi osallistuvaa havainnointia, tapaustutkimuksia ja diskurssianalyysia pitäisi voida käyttää taloustieteessä rinnan ekonometrian ja formaalisen mallinnuksen kanssa. Taloustieteessä pitäisi voida käyttää esimerkiksi menetelmätriangulaatiota, jossa samaa ilmiötä tarkastellaan monin menetelmin.

7. Taloustieteen pitäisi avautua tieteidenväliselle dialogille. Sekä taloustieteen sisällä että sen ulkopuolella on olemassa useita taloutta tutkivia tutkimusalueita. Erityisesti taloustieteen olisi avauduttava tieteidenväliseen vuoropuheluun muiden yhteiskuntatieteilijöiden kanssa.

Suomessa uusklassinen taloustiede on edelleen hegemonisessa asemassa ja kritiikki sitä kohtaan on marginaalista. Tosin turkulaisen taloustieteilijä Matti Vihannon rakentama institutionaalisen taloustieteen verkosto (www. tse.fi/yltalous/kt/mvihanto) on koonnut riveihinsä muutamia jäseiä, jotka tutkivat taloutta eri tieteenalojen menetelmillä.

Vihanto esitteli vuonna 2006 Kansantaloustieteen aikakauskirjassa ohimennen myös post-autistisen taloustieteen verkoston, ehkä ainoana suomalaisena taloustieteilijänä. Hän kirjoittaa, että taloustieteen opetus on lukkiintunut epäedulliseen asentoon samaan tapaan kuin kirjoituskoneen/tietokoneen QWERTY-näppäimistö. Näppäimistö syntyi 1800-luvun lopulla ja oli silloin esillä olleista paras. Kehityksen urautumisen (engl. path-dependence) vuoksi tämä järjestelmä on edelleen käytössä, vaikka ensin kirjoituskoneen ja sitten tietokoneen tekninen kehitys on tehnyt siitä huonomman kuin uudemmat versiot. Standardista luopuminen saattaisi olla kaikkien etujen mukaista mutta kenenkään ei kannata lukkiutuneessa tilanteessa siirtyä uuteen. Taloustieteessä tieteenalan ongelmat ovat Vihannon mukaan tiedossa ja opettajat tunnustavat laajasti uudistamistarpeen, mutta yksikään yliopisto ei ryhdy muutokseen, koska se edellyttäisi koko opetusjärjestelmän muutoksen ja uhkaisi ehkä normaalitaloustieteen hegemonista asemaa talouden tutkimuksessa.

Post-autistisen taloustieteellisen protestin ytimen voi kiteyttää monella tavalla. Yksi tapa on käyttää saksalaisen sosiologin Ralf Dahrendorfin vuonna 1965 esittämää kiteytystä: ihminen ei ole vain taloudellinen ihminen, vaan hän on ennen kaikkea Homo Sociologicus, sosiologinen ihminen, jonka käyttäytymiseensä vaikuttavat – sekä hyvässä että pahassa - sosiaaliset ja kulttuuriset seikat. Ihminen ei esimerkiksi ole ainoastaan henkilökohtaisia tai perheensä tarpeita tyydyttävä kuluttaja vaan myös kansalainen, joka ottaa huomioon myös yhteisön kollektiivisia tarpeita. Dahrendorfin aloittamaan keskusteluun on viime vuosina lisätty ihmisen ympäristösuhde, mutta kaikkiaan keskustelu talouden pohjavirroista on jatkunut hyvin dahrendorfilaisena nykypäiviin saakka. Tässä keskustelussa, johon en voi syventyä tässä tarkemmin, on vilahtanut muun muassa metaforia Homo Politicus, poliittinen ihminen ja Homo Sustinens, joka viittaa kulttuurista kestävyyttä tavoittelevaan ihmiseen.

Muilla yhteiskuntatieteillä, kuten taloushistorialla, taloussosiologialla ja talouspolitiikan tutkimuksella, pitäisi siis olla huomattavasti nykyistä merkittävämpi rooli taloustutkimuksen perustieteinä. Yliopistollisen opetuksen urautumisen vuoksi näin ei kuitenkaan vielä ole tapahtunut, vaan normaalitaloustiede näyttää kuin ihmeen kaupalla selviytyvän murskakritiikistä kerta toisensa jälkeen.

Mikä on post-autistisen liikkeen merkitys taloustieteen uudistamisessa? Se jää nähtäväksi, mutta hegemoninen normaalitaloustiede tuskin lotkauttaa korvaansa kritiikille: koirat haukkuvat mutta karavaani kulkee. Liikkeen sanoman perillemenoa on epäilemättä hidastanut liikkeen kriittinen retoriikka ja etenkin autismin metafora, joka viittaa vakavaan persoonallisuushäiriöön ja mielisairauteen.

Vuoropuhelu normaalitaloustieteen ja muiden taloustieteen suuntausten välillä on näistä lähtökohdista täysin mahdotonta, vaikka normaalitaloustieteessä näyttääkin olevan uudistumishalua. Hiukan samantyyppinen lukkiintunut tilanne syntyi sosiologiassa 1980-luvulla kun William Cattonin ja Riley Dunlapin ekologinen paradigmakeskustelu pysäytti muun muassa Timo Järvikosken mukaan ympäristösosiologian ja normaalisosiologian vuoropuhelun. Toisaalta ilman post-autistisen liikkeen paradigmakeskustelua keskustelua taloustieteen sen paremmin kuin sosiologian uudistamisesta ei olisi ehkä lainkaan syntynyt.

Seuraava askel olisi kuitenkin vuoropuhelun käynnistäminen liikkeen ja normaalitieteen välillä ja jos tämä ylipäänsä on mahdollista, pattitilanne pitäisi saada laukeamaan. Post-autistisen liikkeen lehden nimen vaihtaminen ”Todellisen maailman taloustieteen katsaukseksi” (Real-World Economics Review) ehkä ennakoi, että myös liikkeen piirissä alkaa olla siihen valmiutta. Hegemonisen taloustieteen kriitikki on kuitenkin saamassa myös muualla yhä terävämpiä piirteitä, kuten Steve Keen teoksessa Debunking Economics. The Naked Emperor of the Social Science (2002).